Olen ollut todella stressaantunut viimeisimmät viikot. Töissä on ihan sairaasti tekemistä ja vuorokaudesta tuntuvat loppuvan tunnit kesken. Minä joka "en koskaan ole kipeä" onnistuin saamaan jostain todella ärhäkän viruksen ja olin/olen ollut kipeä jo kohta kolme viikkoa. Tein sen virheen, että kävin ratsastamassa heti kun olo oli vähän parempi ja ärhäkkä yskähän siitä seurasi... Tämän viikon olen ollut melkein terve, mutta pieni kurkkukipu ja satunnainen yskä vaivaavat edelleen. Saikkua en ole ehtinyt pitämään vaan olen painanut töitä kotoa käsin. Onneksi siihen on mahdollisuus, mutta välillä olisi kyllä kiva olla ihan "tavallisessa" työssä ja pystyä jäämään saikulle hyvällä omallatunnolla. :D
Työstressin keskellä on ihana kun on muutamakin eri paikka minne paeta pään tuntuessa liian täydeltä. Ihanat liikutushevoset pitävät hyvin huolta henkisestä palautumisesta ja kiireisen työpäivän jälkeen ei ole parempaa rentoutumistapaa kuin lähteä tallille. Hyvä esimerkki oli nyt keskiviikkona kun oikeasti tunsin olevani henkisesti aivan puhki poikki töiden jälkeen. Olin yrittänyt korjata yhtä ohjelmisto-ongelmaa lähes kolmen tunnin ajan samalla kun kahden projektin deadline lähestyi. Kotiin päästyäni en jaksanut edes selittää miksi olen kärttyinen, mainitsin vain sanan "työ" ja lähdin tallille. Meillä oli Mutterin kanssa ensimmäinen valmennus, todella antoisa ja rankka - aivan täydellinen pään nollaus ja illalla olin aivan kuin eri ihminen!
Hevoset ovat aina olleet mulle pelastus. Lapsuudesta asti, teinivuosien läpi ja nuoren aikuisen kriisien keskellä. Niinä hetkinä, kun mieli on ollut aivan musta, on se saanut levätä ratsastuksen ajan. Kuulen usein ihmettelyä (kuten varmasti lähes kaikki muut hevosihmiset :D) miten jaksan käydä tallilla niin usein, eikö se vie ihan hirveästi aikaa? No todellakin, mutta mitä muutakaan sitä tekisi? Mitä lapsettomat ja harrastuksettomat ihmiset ylipäätään tekevät töiden jälkeen? Niinä arki-iltoina kun en ole sopinut tallireissua on fiilis ihan tyhjä ja tyyliin makaan sohvalla katsoen Netflixiä. Kuntosalilla käyn mieluiten keskellä työpäivää lounasaikaan, eikä siellä iltaisinkaan kulu aikaa kuin enimmillään puolitoista tuntia.
Tunnen olevani todella onnekas saatuani mahdollisuuden ratsastaa niin monella ihanalla hevosella. Tällaisesta tilanteesta olisin osannut vain haaveilla vaikka 10 vuotta sitten. Kaikki neljä hevosta joita ratsastan tällä hetkellä ovat aivan ihania yksilöitä, kunnon persoonia, ja jokaisella on omat ketkunsa, luonteensa ja tyylinsä. Maaike on ollut näistä mukana pisimpään, jo 2½ vuoden ajan!
Tiedostan hyvin ettei tämä elämäntilanne tule jatkumaan ikuisesti ja sen takia yritän tällä hetkellä ottaa vapaudesta kaiken irti. Jos/kun toivottavasti joskus tulevaisuudessa saamme lapsia tulee elämän tärkeysjärjestys tietysti menemään uusiksi. Ratsastuksesta en kuitenkaan tule koskaan luopumaan, mutta silloin en enää voi kadota koko päiväksi tallille sanoen tulevani kotiin 2-8 tunnin päästä... ;)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar