31 maj 2017

Photoshoot: Satumetsän kuningas

1

Komea friisiori auringonlaskussa, vastavalossa. Se oli visio tätä kuvauspäivää suunnitellessa - harmi vaan, että sää muuttui päivän mittaa +28 asteesta ja täydestä auringon paisteesta harmaaksi ja sateiseksi illaksi... Kuvaustreffit oli sovittu klo 18:30 ja vielä kuudelta vatvoimme viitsiikö ottaa riski ja lähteä kuvaamaan vai siirretäänkö toiselle päivälle. Pidin kuitenkin pääni ja totesin, että yritetää nyt ainakin jos ei muuta. Kesälaitumille päin kävellessämme sää näytti vielä huonolta, mutta pikku hiljaa pilvet rakoilivat. Ei me sitä täydellistä auringonlaskua saatu, mutta ei se mitään - tämä valo oli itse asiassa vielä upeampi.

Rink ei seisonut paikallaan sekuntia kauempaa. Iso haaste sekä hevosen käsittelijälle (jolla oli btw pitkä valkoinen mekko päällä, siitä lisää myöhemmin :D), mutta myös mulle kuvaajana. Kamera sarjatulitukselle, ISO-arvo tarpeeksi korkealle jotta sumeudelta vältyttäisiin (ei silti vältytty täysin), ja peukut pystyyn parasta toivoen.

Objektiivina mulla oli Canon 50/1.4, se joulukuussa ostamani, ja olen ihan rakastunut siihen. Olin vähän kahden vaiheilla tarvitseeko/kannattaako mun päivittää aiemmin hallussani ollut f1.8. Juttelin muutaman valokuvaajan kanssa, ja he molemmat suosittelivat kyllä 1.4:sta. Hintaeroahan näillä on muutama sata euro, ja mielestäni tuo 1.8 on kyllä erityisesti hintansa arvoinen. Mutta en ole katunut hetkeäkään 1.4:n ostamista! Mielestäni kuvien laatu, erityisesti terävyys ja taustan bokeh-efekti on parantunut hurjasti. Kuvat ovat (onnistuessaan ;)) terävämpiä. Suurin ero on kuitenkin se, että voin käyttää korkeampaa f-arvoa ilman kromaattista aberraatiota, eli niitä liiloja tai turkooseja reunoja mitä kuvaan saattaa tulla. 1.8 objektiivilla niitä esiintyy jo välillä f2.5 käyttäessä, mutta f1.4 objektiivilla voin vaivatta käyttää vielä f1.8 ilman sen suurempaa aberraatiota.

Sulkijan pyrin pitämään vähintään 1/800 säilyttääkseni kuvissa terävyyden. ISO-arvo mulla oli 800-2000 välillä, suurimmaksi osaksi 800-1000. Aukko oli kaikissa tämän postauksen kuvissa 2,2.

Ja mikä oli tulos?
Satumaiset kuvat. Olen näihin niiiin tyytyväinen, varsinkin kuviin 1, 3 ja 6. Mikä on sinun lempikuvasi?

2

3

4

5 - Tämä oli sumea vahinkolaukaus, mutta ai että tykkään tästä!

6

Rakkaat lukijani - mitä te näissä valokuvauspostauksissa haluaisitte lukea? Käyttämästäni kuvauskalustosta tai asetuksista? Mitä kuvaus- tai hevosenkäsittelykikkoja kulloinkin olen käyttänyt? Fiiliksiä?

28 maj 2017

Ruskeita ruunia rakastava ori


...ja miten käsitellä nuorta oria?

Näiden viiden ihanan vapaapäivien aikana ei ole pahemmin tehnyt mieli kökkiä koneen ääressä, varsinkin kun ulkolämpötila on lähennellyt kolmeakymmentä astetta. Tänään keksin, että ihan yhtä hyvin postausta voi naputella parvekkeella aurinkoa ottaessakin. ;) Kuvia ei kuitenkaan ole otollista muokata auringonpaisteessa, saattaa olla että kuviin eksyisi hieman liikaa valoa tai kontrastia. Tämän postauksen kuvat muokkasin kuitenkin jo heti samana iltana ja nyt ne ovat lojuneet täällä Bloggerin luonnoksissa vähän turhan kauan. #lomamode

Ensi viikko tarjoaa kuitenkin tuttua ja turvallista sadetta sekä 12-15 asteen lämpötiloja, joten ihan liiaksi me svenssonitkaan emme lämmöstä pääse nauttimaan. Äkkilähtöjä on tullut selattua ahkerasti, harmi että kesälomaan on vielä kaksi kuukautta. No, perinteiset Suomen lennot on kuitenkin ostettu - menopaluu 60 € per henkilö, Norwegian on tuttu, edullinen ja hyvä lentoyhtiö - paitsi myöhästellessään, eli vähintään puolet kerroista. Tienasin viime vuonna sattuneesta kuuden tunnin myöhästymisestä vajaa 200 € haettuani korvauksia, joten plussan puolelle mentiin. ;)

Lämpö toi kuitenkin tullessaan pahat allergiaoireet. Nenäni, silmäni ja keuhkoni eivät arvosta piehtaroimista rakastavaa nuorta oria ja taitaa olla taas aika ottaa hengitysmaski mukaan tallille. Kevät ja kesä ovat ihanaa aikaa, paitsi silloin kun hengittäminen ei onnistu. Kohta on taas syksy, joten nautitaan nyt nämä muutamat kuukaudet astmapiippu kaverina.


Olen aiemmin kuullut Rinkin omistajalta vihjailuja sen palavasta rakkaudesta ruskeita ruunia kohtaan. Tähän mennessä meillä on kuitenkin mennyt tosi hyvin jos maneesissa tai kentällä on muita hevosia, eikä mitään super voimakkaita reaktioita ole esiintynyt. Toki Rink on ollut vähän jännittynyt ja epäkeskittynyt sekä vähän huudellut, mutta tällä kerralla se pöllöili kyllä ihan reilusti. Mulla oli super hyvä fiilis ennen ratsastusta, Rink ei ole vielä koskaan seissyt niin nätisti paikallaan harjatessani sitä. Se kuopii ja nostelee etujalkojaan välillä aika paljonkin, ja välillä sille tulee kieltäessä sellainen uhma, että se alkaa kuopimaan entistä enemmän. :D Tällä kerralla Rink seisoi paikallaan jopa laittaessani satulan sen selkään, niin hieno poika! Nousin selkään ensimmäistä kertaa ilman avustajaa, ja myös siinä Rink yllätti seisomalla paikallaan kuin tatti. Hieno nuori mies! <3

Tämä selkään nouseminen on ollut pieni projekti. Vaikka siinä ei ongelmia ole ollutkaan, ei se helppoakaan ole ollut. :) Aloittaessani ratsastamaan Rinkillä nousin ihan suoraan maasta, sillä Rink pelkäsi vähän jakkaraa. Omistaja piti kiinni liinasta, antoi samalla porkkanoita ja kun olin päässyt selkään Rink sai multa selästä käsin porkkanan. Jälkeen päin ajateltuna en tiedä onko tämä porkkanataktiikka ihan paras, tästä lisää kohta. Rink oppii todella nopeasti niin hyvässä kuin pahassakin, mutta luonteeltaan se on kuitenkin tosi kiltti ja haluaa miellyttää ihmistä. Se helpottaa tosi paljon! :) Porkkanoita Rink rakastaa yli kaiken ja niiden avulla tietyt asiat ovat olleet helppoja opettaa. Esimerkiksi suitsien pukeminen: alussa Rink oli vähän hankala, se nosti päätä ylös ja oli heilui joka suuntaan remmejä kiinnittäessä. No, porkkana käteen kuolaimia laittaessa ja nykyään Rink tulee luokse suitsia heiluttaessa, pitää pään alhaalla, ottaa kuolaimet vaivatta ja pysyy paikallaan innostuneen näköisenä odottaen rauhassa kun remmejä kiinnitetään. :)

Selkään nousussa käytimme porkkana-avustajaa vielä alkukeväästä, mutta aika nopeasti siirryimme siihen taktiikkaan, että avustaja pitää liinasta kiinni vähän kauempana ja selkään nousija on se "päähenkilö" johon Rinkin tulee keskittyä. Tässä Rink kuitenkin alkoi ennakoimaan selästä saatavaa porkkanaa niin paljon, että se meni ihan makkaralle koko hevonen jolloin selkään oli lähes mahdoton päästä... :D Tähän ei tarvittu kuitenkaan kuin muutama kerta, että korjasin Rinkin suoraksi pitämällä ohjat melko tiukkina ja nousin selkään kun se seisoi paikallaan. Nykyään Rink saa edelleen porkkanan, mutta vasta kun olen noussut rauhassa kyytiin ja olemme kävelleet muutaman askeleen. Mutkia matkan varrella (kirjaimellisesti), mutta selkään nouseminen onnistuu nyt yksinkin. :)


Juoksutamme edelleen Rinkiä muutaman kierroksen ravissa molempiin suuntiin, mutta yleensä sitä ei tarvitse juoksuttaa kuin sen ihan lyhyen ajan vain huomatakseen Rinkin olevan täysin rauhallinen. Varotoimena käytämme tätä kuitenkin vielä toistaiseksi. Parempi päästellä turhat höyryt liinassa kuin ratsastajan kanssa. ;) Juoksuttaessa käytämme aina kypärää ja hanskoja. Taluttaessa kädessä on aina raippa. Harvemmin (jos koskaan) sitä tarvitsee käyttää enää nykyään, mutta parempi se on olla varoksi mukana jos tilanne tulee päälle.

Aina ei juoksutus kuitenkaan tuo mielenrauhaa... Sain huomata sen tällä kerralla kun Rinkin unelmien ruskea ruuna astui kentälle. ;) Rink oli ollut hieno, rento ja rauhallinen siihen asti mutta muuttui ihan eri hevoseksi ruunan nähdessään. Se vinkaisi innosta, pörhistyi kuin Iso Ori ja liikkui jännittyneenä. Sain myös kokea pari intopukkipyrähdystä, onneksi olin hereillä ja sain lopetettua pöllöilyt alkuunsa. Rento meno oli kuitenkin siinä vaiheessa muisto vain ja näistä kuvista näkee hyvin Rinkin ilmeestä sen rakastuneen. ;)



Tein paaaaljon siirtymisiä, pysähdyksiä ja kaartoja radan poikki. Rink kuunteli ihan ok:sti, ja loppua kohden se rentoutuikin. Saimme kuitenkin kokea vähän sydämentykytyksiä ollessamme nurkassa ja sen toisen hevosen laukatessa aivan liian läheltä, ehkä kahden metrin päästä... Ei siinä mitään, mutta myös tämä ruskea ruuna alkoi osoittamaan rakkautta ja olisi mielellään pysähtynyt siihen Rinkin viereen. Rink alkoi pörhistymään ja vinkumaan, ja itse en siinä tilanteessa muuta ajatellut kuin ETEEEEEN! Ei siinä mitään hätääntymistä tapahtunut, mutta tilanne piti saada nollattua ja Rinkin keskittyminen takaisin ratsastajaan. Jokainen oria ratsastanut tietää varmasti sen tunteen, kun hevosen mielessä ei ole muu ajatus kuin "ooh lalaa kuuma hevonen, uuh nyt minä olen orhi"? :D Siinä tilanteessa hevonen laitetaan töihin ja liikkumaan eteen.





Kuvistakin näkyy, ettei se ihan katastrofaalista ollut koko ratsastuksen ajan. Kyllähän se ihan kivasti rentoutui ja liikkui, vaikka siltä ei ehkä tuntunutkaan. :D Rink oli kuitenkin parempi kuin maanantaina jolloin tuntui etten saa siihen oikein kunnolla otetta eikä se meinannut liikkua suoraan tai taipua kulmissa. Nyt Rink oli kyllä hyvin pohkeen edessä ja väläytteli hienoa ravia ja asettui nätisti kulmissa (aina välillä ;)).


Tässä kuvassa en sitten tiedä mitä tapahtuu mutta se oli mielestäni aika hauska, joten hyvää blogintäytettä. ;)


En vieläkään osaa keventää "huomaamattomasti" Rinkin isossa ravissa. Ehkä opin joskus.







Olen niiiin iloinen saadessani ratsastaa Rinkiä! Se on vienyt sydämeni näiden kolmen kuukauden aikana ja en voisi olla iloisempi niistä suurista edistysaskeleista mitä se on tehnyt. Onhan tähän mahtunut myös takapakkeja ja huonoja hetkiä, mutta kuka olisi osannut helmikuussa arvata Rinkin olevan näin tasapainoinen ja hyvin ratsastettu kuin mitä se on nyt? En minä ainakaan! Kiitos Rinkin ihanalle omistajalle, joka luotti ja luottaa muhun, kannustaa ja auttaa parhaansa mukaan. Olisihan tämä koko homma voinut kaatua siihen helmikuiseen ilmalentoon... ;)

23 maj 2017

Huono päivä kertoo edistymisestä


Aika kuluu niin hirveän nopeasti ja nämä kolme kuukautta Rinkin kanssa ovat menneet todella nopeasti. Rink tuntuu edistyvän viikko viikolta ja on aina vaan parempi ratsastaa, joten kun huonon päivän sattuessa eteen tuntuu se entistä enemmän. Viimeksi meillä oli huono päivä joskus huhtikuussa, minkä jälkeen valmentaja tsemppasi mua hyvin sanomalla huonojen päivien ja takapakkien vain kertovan siitä, miten paljon edistystä onkaan tapahtunut. Nuoren kanssa näitä ei-niin hyviä päivä tulee aina silloin tällöin ja se on täysin normaalia. Se, mikä on nyt huono olisi ollut aivan huippu kuukausi sitten.

Ja voiko tätä edes kutsua huonoksi? Ratsastin kohta 4 vuotta täyttävällä orilla samaan aikaan kun hevosia vietiin ulos, suuret maansiirtoajoneuvot ja traktorit pörräsivät ympäri pihaa pudottaen kivilohkarekuormia kyydistä, ja mäen päällä joku porasi/hakkasi kalliota rikki. Rinkin keskittyminen oli kadoksissa ja se pukitti ensimmäisen ravipätkän aikana innostuksissaan, mutta olosuhteisiin nähden meillä meni oikeasti tosi hyvin.

Joo, taas täällä on yksi yltiöpositiivinen hehkuttaja-bloggaaja, mutta en oikeastaan osaa nähdä tätä huonona asiana. Kyllä mulla oli vähän hankaluuksia aluksi saada Rink rentoutumaan ja se puski lapa edellä kulmista läpi eikä suostunut aluksi kulkemaan suoraan, mutta se parani koko ajan. Vaikka rentoutumiseen menikin tavallista kauemmin enkä tällä kerralla edes laukannut, niin ei tämä ratsastuskerta missään nimessä turha tai epäonnistunut ollut. Sain vietyä nuoren hevosen läpi stressaavista momenteista, onnistuin ratkaisemaan ongelmia ja hevonen rentoutui. Hei, kolme kuukautta sitten en olisi edes uskaltanut kuvitellakaan ratsastavani Rinkillä näin luottavaisena näissä olosuhteissa!

Rink ei mm. muka ollut nähnyt kentän vieressä tarhaavaa oria ikinä. Joo, ei se olekaan tarhannut siinä kuin aina. :D
Tämä kuva olisi tosi kiva jos ei tarkennus olisi osunut tarhassa olevaan hevoseen.

Tässä ratsastan Rinkiä kulman läpi pitäen sen melko suorana, tehden pieniä käännöksiä kulman läpi. Se on jännittynyt, mikä näkyy jännittyneessä niskassa ja muodossa.
Haasteena suoraan kulkeminen. Löydätkö kuvasta ruskean hevosen? :)
Joku saisi kieltää mua ratsastamasta ja puhumasta samaan aikaan, varsinkin jos joku ottaa kuvia samaan aikaan. :D

Tässä on vihdoin ratsastajaa kuunteleva ja rento hevonen!

Koska olen varusteurheilija, outfit:
Kypärä - Back on Track EQ3
Paita - Star Rider
Kello - Garmin
Hanskat - Roeckl
Housut - Equiline
Saappaat - Mountain Horse Supreme

Feikattiin kouluratsukkoa. ;) Kuvaaja sai hyvän kuvan tasapainoisesta käynti-ravi siirtymisestä! :)

Mun lempikuva Rinkistä ikinä! Se liikkui lopuksi niin hyvässä ja rennossa muodossa/tahdissa, että halkesin onnesta.

Valmentaja joutui valitettavasti perumaan valmennuksemme, kurja juttu. Olisi kyllä ollut hyvä olla valmentaja neuvomassa näissä hankalissa hetkissä, mutta olen kuitenkin tyytyväinen miten ratkaisin tilanteet. Musta on tullut Rinkin myötä rohkeampi ja varmempi ratsastaja. Uskallan tehdä ratkaisuja ja mielestäni ratsastan nykyään selkeästi päättäväisemmin/rohkeammin. Esimerkiksi nyt kun Rink katseli ympäristöä vähän enemmän, meinasi ruveta oripöllöilemään tarhoissa oleville hevosille ja oli jännittynyt, niin ratsastin sitä eteen pohkeella ja teetin aivotyöskentelyä vaativia tehtäviä (pysähdyksiä, siirtymisiä, serpentiinejä, käänsin radan poikki ja diagonaalille). Tottakai olen tässä touhussa ihan amatööri ja voisin tehdä asiat vieläkin paremmin, sitä en todellakaan kiellä!

Alla olevalla videolla on vähän käynti- ja ravityöskentelyä ratsastuksen loppupuolelta. Rink liikkuu mielestäni nykyään tosi kivassa muodossa ollessaan rento, heti kun tulee eteen jotain jännittävää tai se väsähtää niin se ei jaksa kantaa itseään ja katoaa alas. Tykkään sen luonnollisesta tavasta kantaa itsensä ja tähän pyrin koko ajan ratsastuksessani, vahvistaa Rinkin luonnollista liikkumishalua ja muotoa.




Viereisen tarhan hevoskaverit ottivat rennosti. Mutta hei, niin otetaan mekin, mulla on nimittäin viisi päivää vapaata! Huomenna keskiviikkona mulla on tiedossa yksi kuvauskeikka minkä jälkeen käyn ratsastamassa Rinkin. Ratsastan pitkästä aikaa varmaan maneesissa, sillä tuo meidän kentän pohja on mennyt aika raskaaksi ja aika pehmeäksi... On hyvä vaihdella pohjia, ja toivottavasti kohta sataa ja/tai kenttää taas fiksataan paremmaksi. Torstaina mulla on kampaaja, saa nähdä mitä tälle tukalle tapahtuu. Viime kerralla laitettiin päähän pari värinpoistoa ja olen elänyt nyt muutaman kuukauden porkkanapäänä, ja yllätyksekseni viihtynyt tässä sävyssä tosi hyvin! Melkein haluaisin ylläpitää tän värin, mutta toisaalta mun kampaamoreissujen tavoitteena on saada oma väri takaisin. Perjantaina on myös hevosvapaata ja leffailta. ;) Lauantaina ratsastan yhden tallikaverin PRE-ruunan. Menin sillä ensimmäisen kerran viime viikon tiistaina ja se on tosi kiva, joskin todella erilainen hevonen mihin olen tottunut. Ja sunnuntaina on Rinkin kylpyläpäivä ja photoshoot. Sellainen loppuviikko siis tiedossa, kaikkea kivaa ohjelmassa ja hyvää säätäkin on luvattu. <3

Loppuun kuva bloggaajasta ja kissasta. Niin ja siitä kivasta hiusten väristä. :) Näin 2,5 kuukautta myöhässä... No ei tämä onneksi mikään hius(tai lifestyle)blogi olekaan, onneksi. ;)


22 maj 2017

Perjantai-ilta Maaiken kanssa


Kesä! Ihana, lämmin kesä. Perjantai tarjosi +28 astetta lämmintä ja vuoden ensimmäisen hikisen koulutreenin. Joku muu olisi ehkä fiksuna nauttinut lämmöstä terassilla tai rannalla, mutta ei kyllä ollut omassa illassani valittamista. Maaiken luokse on aina niin ihana mennä! (Pahoittelen muuten jos tämä postaus on sekavaa luettavaa, kirjoitin samalla kun katsoin Ruotsin kultaottelua...)

Maaiken talli on ihan toisella puolella Tukholmaa kuin missä me nykyään asumme (karttapalveluja käyttävälle ja välimatkoista kiinnostuneille kehoitan googlaamaan Västerhaninge - Evlinge/Värmdö), joten menen sinne aina suoraan töistä. Mieheni on siellä päin töissä ja saan näin kätevästi pöllittyä häneltä auton ja säästän melkein kaksi tuntia verrattuna jos kävisin välissä kotona. Kyllähän tämä matka vähän rassaa, mutta puoli vuotta olen nyt jaksanut ajaa sinne 2-4 kertaa kuukaudessa. Hyvin jaksaa kun siellä odottaa ihana hevonen. :)

Kävin matkan varrella kaupassa ostamassa evästä, ja samalla ostin Maaikelle isoimman ja hienoimman omenan mitä kaupassa oli. <3 Olin toivonut pääseväni tekemään Maaiken kanssa rennon "aivot narikkaan"-maastoreissun, mutta omistaja toivoi mun tekevän kunnon koulutreenin ja läpiratsastuksen. Ei saa valittaa, usein se varmaan on toisin päin että liikuttaja tekee ne maastokävelyt.

Lämpötila oli onneksi laskenut vähän siinä vaiheessa kun nousin selkään, olisiko ollut "vain" 25 astetta. Muistin taas miksi käytän koko kesän paikattomia ratsastushousuja. :D Onko olemassa hiostamattomia kokopaikkaisia housuja? Mun uudet Equilinet on ainakin yhtä hiostavat kuin muut vanhemmat housut...


Sain lahjaksi sykemittarin, ja se on ollut mulla käytössä jokaisella treeni- ja ratsastuskerralla. Kaikki tilastot ovat mielestäni todella kiinnostavia, ja paljon treenaavana ihmisenä on kiva saada mustaa valkoisella, että ratsastus on OIKEASTI urheilua. ;) Yllä olevasta kuvasta näkyy syke harmaalla ja vauhti sinisellä. Laitoin sykemittarin päälle heti kun nousin selkään. Kävelimme maastossa ensin puoli tuntia, minkä jälkeen koulutreeni kentällä n. 45 min ja vielä loppukäynnit vartin verran.
Aika: 1 h 30 min
Matka: 10,9 km
Keskisyke: 138 bpm
Maximisyke: 176 bpm
Kalorit: 597 kcal
Korkeimmillaan syke kävi lopun laukkatyöskentelyssä, jossa tein vastalaukassa kaarteita sekä pätkiä keskilaukkaa. Ensimmäisen kerran mulla oli sykemittari käytössä kun treenattiin kisoja varten rataa, ja silloin kävi maximisyke 199 bpm! Aika hurjia lukuja, en ole vielä päässyt niin korkealle edes juoksulenkillä. 

Kenttä pölysi todella paljon, joten yritin ratsastaa järkeviä teitä niin ettei tuuli kuljeta kamalaa hiekkapilveä meidän päälle. Helpommin sanottu kuin tehty, välillä jouduin ratsastamaan lähes silmät kiinni... Kuumuudesta ja kuivasta kentästä huolimatta Maaike tuntui tosi hyvältä. Se oli tosi hyvä ravissa, laukassa puuttui se täydellinen terävyys eikä laukka pyörinyt yhtä hyvin ja energisesti kuin se voisi.

Kuva viime kesältä

Olen saanut omistajan ansiosta vähän uudenlaisen otteen Maaiken ratsastamiseen. Hän on neuvonut ratsastamaan aluksi Maaike matalammassa ja pyöreämmässä muodossa, keskittyä paljon jumppaamaan sen selkä ylös, matalammat kädet, paljon voltteja ja sisäpuoli läpi, väistättää vähän takaosaa voltilla.

(Siihen loppu sitten se kirjoittaminen ja keskittyminen eilen illalla, voi terve päivää miten jännittävä matsi oli. Jouduin piiloutumaan vessaan neljännen erän viimeisillä minuuteilla sillä hermot eivät kestäneet katsoa tai kuunnella matsia. :D)

Takaisin aiheeseen.
Kuumuudesta johtuen pidin aika paljon käyntitaukoja. Työskentelyä ehkä 4-7 minuuttia putkeen, sitten lepo. Pitkän kylmän kauden jälkeen pitää aloittaa varovasti. Hei mä käytin mun talviratsastushanskoja vielä reilu viikko sitten!

Tein aluksi paljon pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä ravista ja raviin. Maaike oli vähän hidas siirtymään takaisin raviin, mutta itse pysähdykset onnistuivat hyvin. En muista kirjoitinko tästä aiemmin, mutta olen "keksinyt" miten ratsastaa Maaike siistiin tasajalkapysähdykseen. Ja tämä oivallus palkitsikin meidän seiskan arvosanalla molemmista pysähdyksistä viime kisoissa! :) Eli en tee "äkkijarrutusta" ajatuksella "nyt sen on pakko pysähtyä tasajalkaa TÄHÄN", vaan enemmänkin ajattelen kevyttä "liukumista" siihen pysähdykseen, jolloin Maaike ehtii asetella jalkansa oikein ja saa myös takajalat mukaan pysähdykseen. Siihen tulee pakostikin muutama käyntiaskeleen tapainen, mutta ainakaan tämä viime kisoissa tuomaroinut tuomari ei siitä välittänyt.

Ravissa en tehnyt mitään ihmeellistä. Ratsastin serpentiinejä, voltteja ja kahdeksikkoja jotta sain Maaiken rennoksi ja pyöreäksi. Sain olla aika tarkkana Maaiken perus pelkokulmassa, jossa se 99% ohituksista jännittyy, kyttää ja menee ihan makkaralle koko hevonen sivuaskelien kera... Pyrin siinä itse istumaan jämäkästi, ratsastin välillä tähän pelottavaan kohtaan voltin jossa väistätin takaosaa ja johdin sisään. Parani, mutta ei mennyt hyvin. Ihme hevonen, kolme vuotta kulkenut tuon kulman ohi ja AINA se on yhtä kamala. Hermot menee. :D

Tein myös vähän keskiraveja ja yksi diagonaali oli kyllä niin hyvä, etten ole ennen saanut Maaikesta sellaista ravia irti jossa samalla säilyy hyvä ja ryhdikäs muoto! Yritin vielä pari kertaa, mutta Maaike väsähti sen verran ettei jaksanut pysyä kasassa enää keskiravissa. Enkä mäkään oikeastaan jaksanut istua ja ratsastaa niin hyvin kuin tarvii. ;)

Vielä kunnon kävelytauko ennen vastalaukkatreeniä. Oikeastaan ajatus vastalaukkojen ratsastamisesta syntyi vasta itse ratsastuksen aikana, sillä Maaike tuntui niin tasapainoiselta ja ryhdikkäältä. Jos se on vähänkään löysä ja pitkä, niin sillä ei riitä voima/ponnekkuus laukata hyvässä tasapainossa vastalaukassa. Tätä ennen olin jo tehnyt vähän nostoja ja 10-15 m voltteja laukassa. Lähdin tekemään laukassa täyskaartoa lyhyeltä sivulta, ja sitten laukkasimme vastalaukassa kaarteen, ikään kuin keskiympyrän puolikkaan. Ensimmäisellä yrityksellä Maaike rikkoi raville, sillä en ollut itse tarpeeksi tarkkana enkä ratsastanut kunnolla. Toisella kerralla onnistui, tosin aika vaivalloisesti. :D Yritin vielä kolmannen kerran oikeaan (parempaan) kierrokseen, ja onnistuimme tekemään melko tasapainoisen ja hyvän vastalaukkakaarteen! Vasempaan Maaike ei kantanut itseään yhtä hyvin ja olin tyytyväinen kun sain sen säilyttämään laukan kaarteen läpi. Muoto vapaa! Vielä yksi kaarre oikeaan jolloin hommasta jäi onnistunut fiilis ja siihen oli hyvä lopettaa. Sekä ratsastaja, että hevonen hikisiä kuin kaksi tiskirättiä. No, olipahan onnistuneet treenit!

20 maj 2017

Rink: Valmennus 6, pukkeja ulkokentällä


Ja Rinkin uudet ihanat suitset! Kuvat ovat muutaman viikon takaa.

Viime viikolla jäi valmennus välistä aikatauluongelmien takia, mutta nyt keskiviikkoa meillä oli sitäkin antoisampi valmennus. Mulla on ollut jo pidempään tosi hyvä ja luottavainen fiilis Rinkin selässä ja olen jo useasti ajatellut jättäväni turvaliivin pois. Se on hyvä olla päällä ja vaikka olen aika hyvin tottunut siihen jäykkään fiilikseen minkä se tuo, niin olen silti kaivannut sitä "normaalia" fiilistä ilman... Joten sori äiti, mutta ratsastin nyt tämän valmennuksen ilman turvaliiviä. :) Aion jatkossa kyllä käyttää sitä jos vähänkin siltä tuntuu ja maastoreissuilla ainakin.

Olen myös suunnitellut pidentäväni jalustimia, mutta en ole muka uskaltanut. :D Mikä siinäkin muka on. Normaalisti ratsastan hevosella kuin hevosella sopivan pitkillä koulujalustimilla, mutta Rinkin satulassa se normaalipituus (tai jopa vieläkin vähän lyhyempi) jalustin tuntui oudolta. Valmentaja kyllä sanoi mulle, etten näytä yhtään epätasapainoiselta (miltä siis itsestäni tuntui), en saa kuulemma lyhentään takaisin (en aikonutkaan...), ja totun uuteen pituuteen nopeasti (niin uskon/toivon).

Komea <3

Sain ensin tehtäväksi ratsastaa serpentiiniä käynnissä ja ravissa. Ei keskittyä kaarien määrään, vaan laatuun. Käynnissä tein vähän tiukemmat/pienemmät kaaret, 3-4 kpl ja ravissa niitä mahtui kentälle 2-3. Voi, muistan kun tehtiin serpentiinejä Rinkin kanssa ensimmäisen kerran joku kuukausi sitten. Eihän siitä meinannut tulla mitään, Rink oli jäykän oloinen ja ratsastin sen aika suorana kaarteiden läpi. Nyt se taipuu hienosti, toki edelleen ajattelen kaarteet vähitellen kulmikkaasti ratsastaen, mutta se on silti paljon taipuisampi ja pehmeämpi ratsastaa. Tein myös askeleen pidennyksiä ravissa diagonaalilla ja pitkillä sivuilla.

Otimme aika pian laukannostoja jotta Rink jaksaa. Viime ratsastuskerralla nostot sujuivat niin hyvin, että lähdin tekemään ensimmäistä laukannostoa vähän liian varmalla fiiliksellä. No, ei noussut laukka. :D Uusi yritys (vasempaan, Rinkin helpompi suunta) ja laukka nousi, mutta ei kovin täsmällisesti. Valmentaja pyysi mua vahvistamaan laukka-apua raipan näpäytyksellä. Rinkkipä vastasi muistutukseen pukkaamalla, mutta lähti siitä laukkaan. Kehuin sitä tosi paljon, laukkasimme kentän ympäri ja sen jälkeen lepo.

Valmentaja kysyi multa miltä se pukki tuntui, mihin totesin että eipä pahemmin miltään. Päin vastoin, tuntui hyvältä että Rink jatkoi siitä rauhallista ja tasaista laukkaa - yksi isompi reaktio, mutta sen jälkeen se oli rauhallinen ja teki täysin oikein. Oikeaan kierrokseen valmentaja pyysi mua käyttämään raippaa heti toisella kerralla jos ei ensimmäinen nosto onnistu. (Ei onnistunut. :D) Raippa avuksi, Rink tuntui "hypähtävän" käyntiin ja laukkasi tosi hyvän pätkän.

Laukkojen jälkeen valmentaja jutteli mun kanssa hetken, ja selitti että tuo Rinkin reaktio on enemmänkin laukkaan hypähtämistä kuin että se protestoisi/pukittaisi, mikä on tällä hetkellä sille parempi kuin että se nostaa laukan nopeutuvasta ravista. Sen täytyy kuulemma "keksiä", että laukka nousee kerrasta. Emme kuitenkaan (tietenkään!) ole opettamassa sille laukannostoa raipalla, vaan edelleen teemme ensimmäiset nostot tavallisin laukka-avuin. Mutta kotiläksyksi sain ottaa raipan kosketuksen avuksi jos laukka ei nouse kunnolla kahdella nostoyrityksellä.

Rink oli aika väsynyt näiden laukkojen jälkeen. Otin vielä vähän ravia kentän ympäri ja sitten lopetin kävelemällä pitkät loppukäynnit. Valmentaja antoi hyvää palautetta meille! Rinkin pitää tosin edelleen kasvattaa kuntoa, mutta hiljaa hyvä tulee. Seuraava valmennus on heti maanantaiaamuna, sopivasti tuo Ruotsin kultaottelu siinä sunnuntai-iltana joten kovin pirteä en varmaankaan tule olemaan maanantaiaamuna klo 6. :D






Olemme olleet tosi tyytyväisiä näihin suitsiin (PS of Sweden Flying Change Deluxe Revolution)! Suurin syy näiden hankkimiselle oli irroitettava alaturpis. :D Oikeasti, miten vaikeaa voi olla löytää hienot ja laadukkaat suitset pullback-turpiksella, ilman alaturpista tai irroitettavalla alaturpiksella? Nyt muutaman viikon käytön jälkeen olemme oikein tyytyväisiä. Voi toki olla sattumaa, mutta Rink on alkanut tukeutua paremmin kuolaimeen ja sille tulee sellainen sopiva "kuolahuulipuna". Se on myös alkanut hakemaan eteen alas käynnissä, mitä se ei ole ennen tehnyt. Tosiaan, tämä voi olla sattumaakin mutta olemme tyytyväisiä! Ja mielestäni nämä suitset sopivat Rinkille myös ulkonäöllisesti.


Tämä oli muuten ensimmäinen kerta tänä vuonna kun ratsastin t-paidalla. Ai miten niin myöhäinen kevät?