23 nov. 2017

Friisitammojen mieskalenteri 2017

Ehdin vihdoin viime viikonloppuna käymään kaikki oritestien kuvat läpi ja muokkasin näytille sieltä parhaat jokaisesta oriista. Käyttökokeisiin osallistui yhteensä kuusi oria, joista yksi toinen Rinkin lisäksi oli Ruotsista. Muut orit olivat saksalaisia. Kaikki orit olivat keskenään melko erilaisia, mutta se on tämän rodun (ja erityisesti saksalaisen kantakirjan) rikkaus - kaikki näistä hyväksyttiin jalostukseen, joten tammojen omistajilla on valinnanvaraa sen suhteen, minkä tyyppisen orin tammalleen haluavat.

Mikä näistä miellyttää sinun silmääsi eniten? Itsehän olen todella puolueellinen ja tottakai Rink oli hienoin ;), mutta kyllä tuo testien paras ori Magun oli näistä viidestä suosikkini!

Jildert

Jildert

Jildert

Jildert

1. Jildert

7,63 pistettä
27.4.2011 (6-vuotias)

i. Beart 411 Sport
e. Metnha Z
ei. Nykle 309

Mattis v. Urfftal

Mattis v. Urfftal

Mattis v. Urfftal

2. Mattis v. Urfftal

7,36 pistettä
8.3.2012 (5-vuotias)

i. Keimpe Jan fan Bommelsteyn E.H.
e. Fardou f'e Sylsroe E.S.
ei. Obe 314

Magun FSH

Magun FSH

Magun FSH

Magun FSH

3. Magun FSH

8,69 pistettä
19.4.2012 (5-vuotias)

i. Hugo
e. Astrid uyt den Wolden
ei. Heinse 354

Martin af Vibbleboda

Martin af Vibbleboda

Martin af Vibbleboda

Martin af Vibbleboda

4. Martin af Vibbleboda (ruotsalainen)

8,21 pistettä
5.4.2012 (5-vuotias)

i. Beart 411
e. Wumke fan Panhuys P.S.
ei. Fabe 348

Shitan

Shitan

Shitan

Shitan

Shitan

5. Shitan

8,06 pistettä
22.4.2013 (4-vuotias)

i. Filou
e. Luna
ei. Victor B. WE

22 nov. 2017

Pitkästä aikaa Maaiken luona


Siitä on jo melkein kaksi kuukautta kun ratsastin tai ylipäätään näin Maaiken viimeksi. Kamala miten aika rientää. Taistelin flunssaa vastaan koko syyskuun ja lopulta jouduin perumaan ratsastuksia parantuakseni joskus, sitten Maaiken tallilla oli lokakuussa hevosilla joku flunssaepidemia jolloin koin parhaaksi pysyä sieltä poissa, varmuuden vuoksi. Vaihdan/pesen/desinfioin varusteita ja vaatteita aika huolella (kaikkia muita mulla on vähintään 3 kpl paitsi yksi kypärä ja kahdet saappaat), mutta mitään riskejä en viitsinyt ottaa.

Ja ai että kuinka kiva olikaan päästä tutun ja turvallisen tamman selkään! <3 Miten pieneltä se näyttää maasta katsottuna kun on nyt tottunut Rinkin "korkeaan" olemukseen. Maaike mitattiin vuosi sitten syksyllä kantakirjauksessa 160,5 cm korkeaksi, kun taas Rink on ollut 2-vuotiaana jo 164 cm. Toisaalta taas Maaike tuntuu ratsastaessa isommalta ja Rink pienemmältä (vaikkakin sillä on sitten liikkeet ihan eri kaliiperiä Maaikeen verrattuna).


Voi apua miten outoa oli istua Maaiken selässä näin pitkän tauon jälkeen! Ja rankkaa, en ole ratsastanut tunnin yhtämittaista koulutreeniä moneen kuukauteen. ;) Rinkin ja Mutterin ratsastus/treeni kestää sen 20-30 min + alku- ja loppukäynnit, ja aktiivinen treenijakso aina n. 3-6 minuuttia minkä jälkeen käyntitauko. 

Maaiken omistaja oli mukana seurana ja neuvojana. Meistä on tullut näiden reilu parin vuoden (kohta 3 vuotta!) aikana hyvät ystävät, ja näemme välillä sekä tallilla että vapaa-ajalla. Itse asiassa lähdemme tammikuun alussa Hollantiin katsomaan "Friesian Proms 2018 Faderpaard"-tapahtumaa, missä esiintyvät kaikki KFPS-kantakirjan hienoimmat jalostusoriit! Ken tietää josko sieltä löytyy Maaiken mahdolliselle tulevalle varsalle isä... ;)


Maaike tuntui aika vieraalta tällaisen tauon jälkeen... Olen aina mieltänyt sen herkäksi ja kevyeksi hevoseksi ratsastaa, mutta nyt Mutterin ja Rinkin jälkeen se tuntuukin yllättävän raskaalta. Mutta on se niin kiltti, rauhallinen, luotettava ja tasainen hevonen. Mulla on aivan kamalan ikävä meidän kesäisiä maastoretkiä. Toivottavasti saadaan tänä talvena pysyvä lumikerros niin pääsee hankilaukkailemaan!






Onhan se vähän harmi, että muutin niin kauaksi Maaikesta. Meiltä on sinne 60 km/suunta kahta Tukholman ruuhkaisinta moottoritietä pitkin eikä moinen matka oikein onnistu arkisin töiden jälkeen. Vielä keväällä ja kesällä jaksoin käydä 1-2 kertaa viikossa kun mieheni oli puolessa välissä matkaa töissä ja pystyin menemään sen ansiosta suoraan töistä autolla, mutta hänen vaihdettuaan työpaikkaa ei tämä autokikkailu enää onnistu. Toisaalta taas olen löytänyt elämääni Rinkin ja Mutterin, joista en voisi olla onnellisempi. Enkä Maaike ole kokonaan hylännyt, vaan nyt on suunnitelmissa käydä sen luona ehkä 1-3 kertaa kuukaudessa, riippuen miten aikataulumme sopivat yhteen omistajan kanssa. :)



Nyt on onneksi sovittu jos seuraava kerta eikä tällä kerralla taukoa tule kuin "vain" kolme viikkoa. Mulla on kädet täynnä Rinkin ja Mutterin kanssa, joten aika kuluu nopeasti. :)

Mutterilla kävi taas eilen satulasovittaja/-seppä ja tällä kerralla tulimme vähän viisaammiksi satulaongelman kanssa. Hän sääti Mutterin omaa satulaa hieman ja käski meidän ratsastaa sillä nyt kuukauden pari, sillä se on kuulemma ihan hyvä. Jos ei nyt säädön jälkeen homma ala muutamassa kuukaudessa toimimaan, niin hän tulee uudestaan ja katsotaan sitten uusia vaihtoehtoja.

18 nov. 2017

Satulaviidakko, huoh


Suo, metsä, eksyksissä. Mutterilla on satulaongelmia. Olen aika onnekas, sillä en ole ikinä ennen ratsastanut hevosella jolle on vaikea löytää sopivaa satulaa. Olen kyllä seurannut vierestä monen tallikaverin taistoa, mutta nyt se sitten iski omalle kohdalle. Mutterin oma vanha Jochen Hennig-satula on ehkä paras missä olen istunut ja se on aiemmin istunut Mutterille kuin hansikas, mutta muutaman kuukauden ratsastelun ja kunnon/lihasten kasvatuksen jälkeen hieroja varoitteli meitä satulan epäsopivuudesta ja seuraavalla viikolla käymässä ollut satulaseppä varmisti epäilyn.

Meillä on siis ollut nyt kaksi kuukautta enemmän tai vähemmän eri satuloita käytössä. Lokakuun alussa koulurataharjoituksissa saimme tallikaverin Antareksen lainaan ja se sopi Mutterille aivan törkeän hyvin! Itsehän en sitten tykännyt istua siinä ollenkaan. Ensimmäiseltä satulansovittajalta saimme "jonkun" (en muista mallia) Amerigon lainaan ja se oli ihan ok, mutta ei täydellinen. Pari viikkoa sitten meillä kävi eräs taitava ja arvostettu satulaseppä mukanaan laaja valikoima Amerigon eri malleja. Kokeilimme Mutterille viittä eri mallia joista tämä kuvissa näkyvä Vega tuntui sillä hetkellä parhaalta. Mutteri liikkui sen kanssa kivasti ja irtonaisesti ja satula oli ihan ok istua. Kokeilemistamme satuloista se oli selkeästi paras, joten se jäi meille testiin pariksi viikoksi.


Nämä kuvat ovat ensimmäiseltä "kunnon" ratsastuskerralta sen satulan kanssa. Se siitä "ok istua"-fiiliksestä... Luulin ensin syyn olevan jäykässä kesäratsastushousut + pitkät kalsarit -yhdistelmässä, mutta seuraavana päivänä olin pukenut tarkoituksella kaikista pehmeimmät ja joustavimmat housuni mutta ei, satula tuntui edelleen huonolta. Etukaari nousee turhan jyrkästi ylös jolloin jännitän koko vartalon välttääkseni siihen töksähtämistä.

Mutta ei se ole se pahin ongelma, satula ei sittenkään sovi Mutterille. Meillä on ehdottomasti tärkeimpänä kriteerinä (tietysti) se, että satula sopii ensisijaisesti hevoselle! Tosiasioita ei kuitenkaan voi kieltää ja myös ratsastajalle sopivuus on tärkeää jotta ratsastaja voi vaikuttaa hevoseen mahdollisimman oikein ja istua jännittymättä. 



Reagoin jo ensimmäisellä kerralla siihen, että Mutteri tuntui vähän jännittyneeltä ja kovalta kädelle. Järkeilin sen kuitenkin ehkä voivan liittyä omaan jäykkyyteeni ja yritin olla mahdollisimman rento ja pehmeä. Seuraavana päivänä Mutteri oli edelleen jännittynyt ja tuntui vielä enemmän etupainoiselta. Se siitä sopivasta satulasta siis... Jännä miten satula näytti ja tuntui todella hyvältä sovituksessa. Onneksi saimme parin viikon testiajan sille, vaikkakin jo näin parin kerran jälkeen pystyi sanomaan sen olevan epäsopiva.







Ei kun uusia satuloita kokeilemaan. Suurimpana toiveena meillä on saada Mutterin vanha Hennig takaisin käyttöön toppauksen jälkeen, katsotaan miten sen kanssa käy. Onhan tämä turhauttavaa kun treenit ovat muuten menneet hyvin ja Mutteri on selkeästi saanut lisää voimaa ja kuntoa, mutta jatkuvuus ei pysy yllä kun aina tulee takapakkia satulan takia. :/

Itsehän en todellakaan osaa sanoa satuloiden sopivuudesta paljon mitään. Näen jos satula istuu selkeästi huonosti, mutta pienet hienosäädöt ovat itselleni täyttä hepreaa. On kuitenkin jännä miten hyvin eron hyvän ja epäsopivan satulan välillä tuntee ratsastaessa! Mutteri on tavallisesti todella kevyt edestä, vähän luonnostaan etupainoinen mutta kuitenkin niin, että se pysyy kädelle kevyenä. Nyt se oli oikeasti RASKAS kädelle.









Peukkuja siis pystyyn, että tälle "vaivalle" löytyisi pidempiaikainen ratkaisu. Ensi viikolla kokeillaan taas vaihteeksi satuloita, mietitään päät puhki ja toivotaan parasta.