22 sep. 2017

Tee asioita joista tulet onnelliseksi


Olen ollut todella stressaantunut viimeisimmät viikot. Töissä on ihan sairaasti tekemistä ja vuorokaudesta tuntuvat loppuvan tunnit kesken. Minä joka "en koskaan ole kipeä" onnistuin saamaan jostain todella ärhäkän viruksen ja olin/olen ollut kipeä jo kohta kolme viikkoa. Tein sen virheen, että kävin ratsastamassa heti kun olo oli vähän parempi ja ärhäkkä yskähän siitä seurasi... Tämän viikon olen ollut melkein terve, mutta pieni kurkkukipu ja satunnainen yskä vaivaavat edelleen. Saikkua en ole ehtinyt pitämään vaan olen painanut töitä kotoa käsin. Onneksi siihen on mahdollisuus, mutta välillä olisi kyllä kiva olla ihan "tavallisessa" työssä ja pystyä jäämään saikulle hyvällä omallatunnolla. :D

Työstressin keskellä on ihana kun on muutamakin eri paikka minne paeta pään tuntuessa liian täydeltä. Ihanat liikutushevoset pitävät hyvin huolta henkisestä palautumisesta ja kiireisen työpäivän jälkeen ei ole parempaa rentoutumistapaa kuin lähteä tallille. Hyvä esimerkki oli nyt keskiviikkona kun oikeasti tunsin olevani henkisesti aivan puhki poikki töiden jälkeen. Olin yrittänyt korjata yhtä ohjelmisto-ongelmaa lähes kolmen tunnin ajan samalla kun kahden projektin deadline lähestyi. Kotiin päästyäni en jaksanut edes selittää miksi olen kärttyinen, mainitsin vain sanan "työ" ja lähdin tallille. Meillä oli Mutterin kanssa ensimmäinen valmennus, todella antoisa ja rankka - aivan täydellinen pään nollaus ja illalla olin aivan kuin eri ihminen!


Hevoset ovat aina olleet mulle pelastus. Lapsuudesta asti, teinivuosien läpi ja nuoren aikuisen kriisien keskellä. Niinä hetkinä, kun mieli on ollut aivan musta, on se saanut levätä ratsastuksen ajan. Kuulen usein ihmettelyä (kuten varmasti lähes kaikki muut hevosihmiset :D) miten jaksan käydä tallilla niin usein, eikö se vie ihan hirveästi aikaa? No todellakin, mutta mitä muutakaan sitä tekisi? Mitä lapsettomat ja harrastuksettomat ihmiset ylipäätään tekevät töiden jälkeen? Niinä arki-iltoina kun en ole sopinut tallireissua on fiilis ihan tyhjä ja tyyliin makaan sohvalla katsoen Netflixiä. Kuntosalilla käyn mieluiten keskellä työpäivää lounasaikaan, eikä siellä iltaisinkaan kulu aikaa kuin enimmillään puolitoista tuntia.

Tunnen olevani todella onnekas saatuani mahdollisuuden ratsastaa niin monella ihanalla hevosella. Tällaisesta tilanteesta olisin osannut vain haaveilla vaikka 10 vuotta sitten. Kaikki neljä hevosta joita ratsastan tällä hetkellä ovat aivan ihania yksilöitä, kunnon persoonia, ja jokaisella on omat ketkunsa, luonteensa ja tyylinsä. Maaike on ollut näistä mukana pisimpään, jo 2½ vuoden ajan!

Tiedostan hyvin ettei tämä elämäntilanne tule jatkumaan ikuisesti ja sen takia yritän tällä hetkellä ottaa vapaudesta kaiken irti. Jos/kun toivottavasti joskus tulevaisuudessa saamme lapsia tulee elämän tärkeysjärjestys tietysti menemään uusiksi. Ratsastuksesta en kuitenkaan tule koskaan luopumaan, mutta silloin en enää voi kadota koko päiväksi tallille sanoen tulevani kotiin 2-8 tunnin päästä... ;)

17 sep. 2017

Heppatyttö ratsastaa säässä kuin säässä


Det finns inget dåligt väder, bara dåliga kläder!

Täällä päin erittäin useasti kuultu sananparsi. Onko suomeksi vastaavaa? Pukeutuminen sään mukaan ei ihan istu tähän nyt... "Ei ole huonoa säätä, on vain huonot vaatteet"? Mulla on siinä tapauksessa ne huonot vaatteet. Aina kylmä, liian kuuma tai kastuu. Tähän aikaan vuodesta on mun mielestä hirveän vaikea pukeutua oikein. Viimeisimmän kuukauden olen uinut hiessä lähes jokaisella ratsastuskerralla kun vaatetta on päällä ihan liikaa. Palelen tallille lähtiessä ja sinne saapuessa, mutta tulee kuuma ensimmäisen ravikierroksen jälkeen. Koita siinä sitten vähentää vaatetusta kun topissa on liian kylmä mutta pitkähihaisessa liian kuuma.

Perjantaina ratsastaessani Maaikella päälle sattui oikein kunnon Aku Ankka-pilvi. Sää oli ollut koko päivän oikein miellyttävä ja poutainen, ja siltä näytti vielä selkään noustessani. Tämä oli ensimmäinen ratsastukseni flunssan jälkeen joten olin ajatellut ottavani melko rauhassa - ensin maastossa lyhyt lenkki ja sitten kentälle ratsastamaan askellajit läpi. Pouta riitti puoleen väliin maastoa ja sitten alkoi tihuttamaan. Päästyämme kentälle taivas aukesi, ja siinä ratsastin iloisesti kaatosateessa kunnes tunsin olevani litimärkä alushousujani myöten. Muutama minuutti ennen luovuttamista totesin miehelleni, että mistä lyödään vetoa sateen loppuvan heti kun pääsemme takaisin talliin.

Arvaatteko miten kävi? xD











Ehkä vartin verran jaksoin tsempata sateessa. Tähän väliin pieni kunnianosoitus maailman parhaalle miehelle joka jaksoi seistä kamera kaulassa sateenvarjon alla koko tuon ajan, olet ihana! <3 Maaikelle myös kunnianosoitus, se oli tosi hieno omista mokailuistani ja kovasta sateesta huolimatta. Vähän sen ilmeestä huomaa muutamassa kuvassa ettei nyt ihan ole lempitouhua tämä sateessa huhkiminen. Omista ilmeistäni se paistaa kyllä jo kilometrin päähän :D. Ihan en ollut (ole) vielä täysin kunnossa ja ei tuo yskä ainakaan sateen ansiosta parantunut hehe. Ohjien pituus oli näköjään mystinen asia, ja esteratsastajan könötyskin tarttui näköjään mukaan estesatulasta... No, ensi kerralla sitten paremmin.

Ja juu, arvasitte oikein. Sade loppui sillä sekunnilla kun pääsimme takaisin tallin pihaan. 



Pitkästä aikaa päivän asua kehiin:
Kypärä - Back on Track
Liivi - HV Polo
Paita - Equestrian Stockholm
Hanskat - Roeckl
Housut - Animo
Saappaat - Mountain Horse


16 sep. 2017

Photoshoot: Kultainen hetki


Aina ei voi jäädä odottamaan sitä täydellistä hetkeä valokuvaukselle, ja toisaalta suunnitellut kuvaukset voivat mennä täysin pieleen huonon valon takia. Nämä kuvat ovat täysin ex-tempore räpsäisyjä eilisen ratsastuksen jälkeen. Miten tyypillistä, että satoi kaatamalla koko ratsastuksen ajan ja ehdin jo sanoa miehelleni sateen varmasti loppuvan sillä sekunnilla kun pääsemme takaisin talliin. Ja niinhän siinä kävi, että sade alkoi laantumaan meidän kävellessä tallille päin. Samalla näin miten aurinko pilkisti esiin luoden aivan taianomaisen valon juuri tallin vieressä olevan sorakasan kohdalle. Parkkeerasin Maaiken siihen, annoin ohjat miehelleni ja hän huitoi vähän sateenvarjolla jotta Maaike näyttäisi jollekin muulle kuin uitetulle koiralle. Sillä sitä me olimme, mulla vaatteet läpimärkiä alushousuihin asti ja Maaike täynnä vesipisaroita ja hiekkaa. Valo oli aivan mieletön ja mielestäni näiden kuvien tunnelma on upea. Kameralla oli vähän hankaluuksia tarkentaa ja käydessäni läpi kuvia huomasin yli puolissa kuvissa ison vihreän läntin - voisi ehkä joskus pitää huolen, että kameran linssi on puhdas...

ISO on näissä kuvissa 250 ja f2,0. Kuvattu Canon EF 50mm f/1.4 USM-objektiivilla.