19 feb. 2018

Turpaterapiaa


Parasta seuraa, päivien piristäjiä ja lämpimiä turpia. <3

Rink on palannut takaisin treeneihin. Se on ollut vähän outo ratsastaa, hitaan ja jäykän oloinen. Kuitenkin joka kerralla edellistä parempi - kolme kertaa ollaan nyt muisteltu ratsun juttuja. Se reipastuu kuitenkin ratsastuksen edetessä mutta tuntuu jotenkin kömpelöltä. Satula menee nyt ihan ensin tsekattavaksi - viimeksi seppä kävi ennen Saksan reissua ja silloin Rink oli leventynyt vajaassa puolessa vuodessa 4 cm. Ei siis ole mahdottomuus, että syy saattaa olla ahtaaksi käyneessä satulassa. En myöskään malta odottaa, että päästään maastoon ja ajamaan kärryillä. Tällä tallilla on kaikki mahdollisuudet monipuolisempaan treeniin!


Voi talvi minkä teit. Yhtenä päivänä kahlataan mutaliejussa, seuraavana lumessa. Saappaatkin saivat kauniin kuorrutuksen ulkokentällä urheillessamme. Olen todella laiska ihminen putsaamaan saappaita ja en oikeasti osaa ymmärtää miten nämä MH:n saappaat ovat edelleen täysin ehjät, alkuperäiset vetskaritkin jäljellä, vaikka olen näitä käyttänyt erittäin aktiivisesti (keskimäärin 2-3 kertaa viikossa) yli viiden vuoden ajan. Vetskarien suhteen olen pidättänyt henkeä jo viimeiset kolme vuotta, mutta siinä ne edelleen porskuttavat.


Rink rakastaa kaikkia karvaisia kavereita! Tallikissat ovat sen suuri rakkauden kohde ja aina valmentajamme koiran nähdessä se rientää tervehtimään sitä korvat hörössä. Koira ei valitettavasti Rinkin seuraa oikein arvosta, mutta tämä kissa oli melko tyytyväinen uudesta tuttavuudesta. Rink osaa olla niin varovainen pienempien karvakavereiden kanssa ja nuuhki varovasti kissan pehmeää turkkia.


Ilokseni Senador muutti perässämme samalle tallille ja olen muutaman kerran sen kanssa jo päässyt touhuamaan. Se on kyllä uskomattoman hellyydenkipeä hevonen, lepuutti päätään mun olkapäällä ja nojasi ihan kunnolla leukansa varassa päähäni tukien.  


Mutterin kanssa treenit ovat menneet erinomaisesti. Tai no, eilisen sirkusta lukuun ottamatta. xD Apua... Se pelkää tunnetusti hyppääviä hevosia aivan kuollakseen ja on melko herkkä sinkoamaan erinäisten kolahduksien yms. johdosta, vaikka onkin nyt viime aikoina rauhoittunut todella paljon muutaman kuukauden takaiseen verrattuna. Eilen se liikkui ihan kivasti ja onnistui melkein pysymään nahoissaan samalla kun jalkaväki kokosi kuuden esteen pomppulinjaa välillä kovaäänisesti tupsahdellen maneesin seinässä olevasta reiästä (ovesta). Eli ihan kamalaa Mutterin mielestä. Muutaman kerran se loikkasi sivulle melko holtittomasti ja kerran oikein järkyttyessään se nousi vähän pystyyn. Siinä vaiheessa multa paloi käämi ja laitoin sen ihan kunnolla töihin, tuollainen käytös ei ole missään nimessä okei ja vaikka kuinka jokin asia jännittää niin jotain rajaa... Aika nöyrää poikaa se olikin sitten ja saimme lopetella onnistuneeseen fiilikseen, suosiolla juuri ennen estevalmennuksen alkamista. En enempää viitsinyt järkyttää Mutterin herkkää sielua. ;)

En tiedä onko Mutterille joskus käynyt jotain hyppäävän hevosen kanssa tai onko sille itse sattunut jotain esteillä. Aika paljon se on hölmöillyt ihan sileällä, välillä "ilman syytä" joten tiedän sen osaavan jekuttaa ja tylsistyessään/väsyessään tai uutta ratsastajaa testatessa niitä mörköjä saattaa näkyä tavallista useammin. Tuo estepelko on kuitenkin jotain ihan erilaista, se oikeasti selkeästi PELKÄÄ esteille ryntääviä hevosia, varsinkin jos ratsukko rymähtää esteen sekaan. No, onneksi mulla ei ole minkäänlaisia himoja päästä hyppäämään. Satunnaiset puomijumpat riittävät aivan mainiosti.

Tänään sujui hölkkäjumppa jo normaalisti ja omistaja pääsi lomansa jälkeen näkemään meidän ekaa kertaa liikkeessä kolmeen viikkoon. Oli ilo kuulla kehuja miten hienosti ja ryhdikkäästi Mutteri liikkui ja miten hyvää työtä olen sen kanssa tehnyt. Ylihuomenna sitten valmennukseen ottamaan luulot pois ja palautumaan takaisin maan pinnalle. ;)

Loppuun vielä aivan ihana video Rinkistä ja sen riemukkaasta jälleennäkemisestä rakkaan sinisen ämpärin kanssa. Ämpäri oli ollut kateissa (lumen peitossa ojassa) hetken aikaa ja Rink lähes kiljahti ilosta heittäessäni sen sille. On se hassu ja niin ihana hevonen!

15 feb. 2018

Rinkin talviriemu


Haluan kiittää kaikista kommenteistanne edellisiin postauksiin. Samalla kun on helpottavaa kuulla etten ole ainut, on se myös erittäin surullista. Oma oloni on helpottunut todella paljon, kun vihdoin uskalsin avata suuni ja kertoa miltä minusta tuntuu. Se vaati paljon rohkeutta, pelkäsin ihan hirveästi, liikaa, muiden reaktioita. Miksi? Mitä väliä sitä loppujen lopuksi on, mitä muut ajattelevat. Kaikki, joiden kanssa olen asiasta puhunut, ovat olleet kannustavia, lohduttavia ja tukeneet. Ainakin kaikki he, joiden mielipiteillä on väliä - ja se on tärkeintä. :)

Askel kerrallaan, paraneminen on jo käynnissä. Haluan sanoa kaikille muille uupumuksen, väsymyksen, ahdistuksen, stressin tai minkä tahansa muun asian kanssa painiville, uskaltakaa kertoa muille miltä teistä tuntuu! Joskus asiat saattavat järjestyä itsestäänkin, mutta ei ole heikkoutta myöntää tarvitsevansa apua.

Nyt jätetään tylsät puheet tähän ja keskitytään tulevaisuuteen! :) Talvisista maisemista ei täällä tosin ole tällä hetkellä tietoakaan. Talvi kesti viikon - ihana puuterilumi, pirteä talvipakkanen ja auringonpaiste ovat jo poissa. Uskomatonta - ei tarvitse ajaa kuin kaksi tuntia Tukholmasta pohjoiseen niin siellä on yli metri lunta. Paikoittain Pohjois-Ruotsissa on kaksi metriä lunta. Ehdin onneksi nauttia lumesta sekä kameran kanssa että hevosen selästä käsin. Laukkaaminen 20 cm syvässä puuterilumihangessa on ihan toista kuin eilinen maastoreissu kovalla mutakoppuralla. Mutta hei, kohta on kevät! ;)














10 feb. 2018

Mutter ennen ja jälkeen


Syyskuu 2017 - Helmikuu 2018

Puolessa vuodessa ehtii tapahtumaan paljon. Ihan pitää melkein hieroa silmiä näitä kuvia vertaillessa. Miten paljon Mutter onkaan saanut lisää voimaa, ryhtiä, liikettä ja lihaksia! Ja mun mielestä se oli niin hieno tuolloin syyskuussa... Hehheh. Little did I know.

Syyskuussa Mutter jaksoi tuskin laukata kahta keskiympyrää putkeen.
Nyt me treenaamme laukanvaihtoja käynnin kautta (ruotsalaisittain "enkla byten") ja vastalaukkaa.

Syyskuussa Mutteri tuntui kevyeltä ratsastaa - vaikka oikeasti se oli etupainoinen ja ryhditön.
Nyt se tarjoaa ajoittain upeaa, liitelevää ravia, kantaa itsensä hienosti ja on saanut aivan uuden työnnön takaosaansa.

Syyskuussa Mutteri säikkyi joka asiaa.
Nyt voin kävellä maastossa pitkin ohjin ja tehdä kokonaisen koulutreenin ilman sivuloikkia.

Uskallankohan jo alkaa haaveilemaan ääneen HeA-startista, tai jopa MsvC loppuvuodelle? Vielä meillä on toki ihan hirveästi työtä edessä, mutta eipä se työ tekemällä lopu - ainakaan tässä harrastuksessa. Aina riittää kehitettävää ja parannettavaa. Mielestäni olemme kuitenkin hyvällä tiellä! :) Helppoahan tämä sinänsä on ollut, Mutter on kuitenkin sen verran hyvin peruskoulutettu ja -ratsastettu hevonen joka nauttii työnteosta ja ratsastajan miellyttämisestä. Mitään se ei kuitenkaan anna ilmaiseksi - sen olen saanut todeta monet kerrat! :D